Moikka!
Vielä ennen syksyn uurastuksia pääsin poikkeamaan pohjoisessa. Puolentoista viikon aikana tuli omaan makuun, niin timanttista materiaalia, että saatan tehdä erillisiäkin postauksia tarkemmin. Laittakaa kommentteja toki mikä kiinnostaa!
Ihan alkuun on todettava, että oikeastihan tämä oli vain hyvin naamioitu matka frisbeegolf-kilpailuihin. Kävin heittelemässä jo viime vuonna Ylläs Ruska Open:issa ja nyt kun into lajiin on kasvanut entisestään oli hurautettava hiihtokoulukollega Samin kanssa paikalle.
Valmistautuminen jännään jokamiessarjaan meni ainakin nappiin heti ensimmäisenä yönä Äkäslompolon rannassa. En tiedä kuinka hyvin se loppujen lopuksi tuotti kuitenkaan tulosta, sillä enemmän taisi kopista puut kuin ketjut. Ilokseni nappasin kuitenkin hopeaa!
Ylläksellä kun oltiin niin myös pyöräilemään oli tietty päästävä. Käytiin yksi päivä hikoilemassa DH-touhuissa Ylläs Bike Parkissa ja toinen sähköläskeillä kansallispuistossa. Aivan älyttömän kivaa hommaa molemmat.
Oltiin lähdetty reissuun kepeällä suunnitelmalla, jossa oli tilaa myös muutaman päivän seikkailulle isompien kukkuloiden maahan. Näimpä lähdettiin torstaiaamulla liikenteeseen ihailemaan ruskaa ensin Kilpisjärvelle ja sieltä rajan ylitse Norjaan. Mehän oltiin Ylläksellä hiukan etuajoissa ruskan suhteen, sillä yleisesti se paras ruska on juuri näihin aikoin 10.-15.9., mutta pohjoisempana oli jo todella upeaa väriloistoa.
Voitteko uskoa muuten että olin koko puolentoista viikon aikana vain pari kertaa pitkät housut jalassa! Myös Norjassa säät olivat puolellamme ja päästiin nukkumaan aivan tyynessä tonnisella huipulla. Kerrassaan upeaa.
Toisena päivä Norjassa ajeltiin Altan ohitse pohjoiseen ja jäätiin seuraavaksi yöksi erään pienen lammen rantaan. Oltiin aluksi jo pystyttämässä telttaa, kunnes tajuttiin että tänä yönähän me voitaisiin testata ensi kertaa miten meikäläisen auto taipuu nukkumiseen. Mulla oli nimittäin autoa ostaessani isona kriteerinä, että sinne pitää mahtua nukkumaan.
Autossa nukkuminen osottautui loistavaksi valinnaksi, sillä yöllä revontulia kuvatessani hiiren hiljaisuuden rikkoi voimakas murahdus. Sitten kuulin kuinka joku lähti uimaan veteen. Tuli kyllä nopeasti otettua jalusta kouraan ja hipsittyä autoon lietsomaan jännitystä Samille. No käytiin vielä uudestaan katsomassa mitä sieltä löytyisi, mutta komeiden revontulten lisäksi mitään ei näkynyt. Pari murahdusta kuului kyllä, muttei edes hirvimies Sami pystynyt niitä hirveksi toteamaan. Aamulla lähtiessämme liikkeelle marssi tiellä kuitenkin, niin iso hirvilehmä, että sen oli pakko olla yöllisen jännityksen taustalla.
Ajeltiin Inarin kautta takaisin ja jäätiin vielä yhdeksi extrapäiväksi Ylläkselle, niin että ehdittiin kuvaamaan aamusumuja ja pyöräilemään. Sitten pitkä kotimatka jälleen autossa, mutta suuren kiitollisuuden tunteessa. Loppuun vielä pikku video, joka tuli huomaamatta kuvattu siinä sivussa.
-E