Hej!
Hieman jo perinteeksi muodostuvaan tapaan piipahdin jälleen syyskuussa Norjassa. Tällä kertaa "pääkohteena" oli Ragon kansallispuisto, jossa patikoimme Ninan kanssa muutaman päivän.
Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä Ragon kansallispuisto oli itselleni täysi tuntemattomuus. Joitakin kuvia olin sieltä nähnyt, joten tiesin sieltä löytyvän ainakin järvestä laskevan suuren vesiputouksen. Sen verran otettiin myös selvää, että järkevin tapa tutustua puistoon on kiertää noin 25 kilometrinen ympyrälenkki. Se sopii hyvin yhden tai kahdenkin yön vaellukseen ja useimmat kiertävät sen myötäpäivään pysähtyen yöksi autiotuvalle, Storskogvasshyttaan. Me päätimme suunnata päinvastaiseen suuntaan, aloittaen matkan iltapäivällä töiden jälkeen kohti kuuluisaa Litlverivassforsenin vesiputousta. Se sijaitsee noin 6-7km päässä pysäköintialueelta ja sopisi siis myös päiväretkikohteeksi. Suunnitelmamme oli jäädä vesiputouksen luokse yöksi ja jatkaa seuraavana päivänä fiiliksen mukaan, joko vielä yhden yön puistossa viettäen tai autolle asti kävellen.
Parkkipaikalta alkanut nousu otti heti turhat luulot pois -- etenkin rinkan ollessa täytetty äärimmilleen. Itse polku vesiputokselle oli varsin helppoa ja selkeää. Loppua kohden kivet ja kalliot tulivat tutummaksi ja etenkin sateella voisin kuvitella kalliot erittäin liukkaiksi.
Saavuttiin Litlverivassforsenin vesiputouksella juuri auringonlaskun aikaan. Lähestyminen tapahtui tuttuun tapaan kokoajan hidastuen johtuen jatkuvasta kuvien ottamisesta. Alun ruskaisen koivikon jälkeen näkymä laaksoon oli huikea ja aina seuraavan mutkan takana oli vielä hienomman näköistä! Paljon parempaa kuin olin edes kuvitellut.
Teltta pystytettiin keskelle kalliota, sillä vaihtoehtoja ei juuri ollut tarjolla. Yöksi sääennuste oli luvannut tuulta ja heikkoa pilvisyyttä, mutta mitä vielä -- aivan tyyni, kirkas ja epätodellinen yö.
Maltoin onneksi nukkua muutaman tunnin ennen auringonnousua, jota kiipesimme katsomaan taas ylemmäksi kallioille. Ensimmäiset säteet vuorten takaa tuntuivat täydellisen satumaisilta -- aivain kuten koko paikkakin.
Tehtiin aamiaista ja nautittiin rauhassa maisemista ennen matkan jatkumista kohti Storskogvatnetia. Tämä pätkä oli tosiaan jo paikoin hankalampi kulkuista. Ruska oli värjännyt puut kauniin keltaisiksi ja ensilumi koristeli vuorten huppuja. Sää oli kuitenkin niin lämmin, että nauroin etten tänäkään vuonna ollut kehdannut ottaa shortseja mukaan. Niinpä koko päivä meni housun puntit käärittenyinä ja t-paidassa. Samaan aikaan Ylläksellä oli satanut tunturissa lunta. Hassu sää ja Norja.
Hieman ennen Storskogvatnetia oli risteys, josta olisi ollut 6km Ragohyttaan. Sieltä olisi kuitenkin joutunut palata samaa reittiä takaisin, eikä extra 12km tuntunut siinä vaiheessa mielekkäältä. Lisäksi tapasimme miehen, joka kertoi, että hänen mielestään alueen hienoimmat osat ovat tämän ympyrän varrella. Ehkä ensi kerralla voisi vaeltaa Ruotsin puolelta Sarekista koko kansallispuiston halki.
Tehtiin ruoka autiotuvan lähistöllä järvenrannalla. Itse tupa vaikutti oikein siistiltä ja siellä majoittui vain kyseinen mies, johon olimme jo törmänneet. Olimme jo ajoissa päivällä päättäneet, että jäisimme vielä yhdeksi yöksi suunnaten aikaisin aamulla autolle takaisin töiden/koulun ääreen. Tästä syystä, lyhentääksemme aamun osuutta jatkoimme matkaa vielä muutaman kilometrin ennen leiriytymistä.
Illalla harmaat pilvet olivat nousseet, mutta yö ei vielä tarjonnut sadetta. Telttaan kömpisessä klo 21 ja sieltä puoli kuudelta noustessa keli näytti prikuulleen samalta.
Loppumatka laskeutui alas joen varteen ja muutama tippa vettäkin jo sateli taivaalta. Kamppeet kuivana selvittiin autolle ja todettiin ajoituksen osuneen melko nappiin. Oikeastaan voisi todeta koko reissun menneen juuri niin hyvin kuin sadussa.
Ehkä kuvat puhuivat puolestaan. Sanonpa loppuun siis vain paradoksaalisesti paikan olevan upea satumaa ilman liikoja merkkejä ihmisestä.
Ragon ympyräreitti löytyy täältä.
-E
Ps. Seuraa myös Instagramissa @eskoliukas sekä Facebookissa @eskoliukas